Kasvatustavoitteeni
Olen kasvanut pitkäkarvaisten mäyräkoirien parissa, mutta kun sain tilaisuuden ottaa oman koiran vuonna 1997, halusin lyhytkarvaisen uroksen, koska sellainenkin oli perheessä ollut. Alun perin ei pitänyt harrastaa mitään muuten kuin omaksi iloksi, mutta pian löysin itseni koiranäyttelyistä ja erilaisista treeniporukoista. Rotuvalinta osoittautui alusta lähtien oikeaksi, vuonna 2001 mukaan tulivat lisäksi lyhytkarvaiset kääpiöt. Olen omistanut myös pari karkeakarvaista kääpiöurosta. Harrastin vuosia koirieni kanssa näyttelyitä, luola- ja jäljestämiskokeita ja olin mukana järjestötoiminnassa ennen kuin ensimmäinen narttu tuli taloon. Olin toki perehtynyt kasvatuspuoleen jo urosten omistajana, mutta oman kasvatustyön aloittaminen selkiytti ajatuksen siitä, millaisia haluaisin mäyräkoirien tulevaisuudessa olevan. Mäyräkoira on rotumääritelmän mukaan metsästyskoira ja sellaisena pyrin sen omalta osaltani pitämään. Tavoitteenani on kasvattaa joka koossa käyttöominaisuuksiltaan monipuolisia, luonteeltaan tasapainoisia ja mahdollisimman terveitä mäyräkoiria, joilla on rodunomainen rakenne. Näitä tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa yksin, ilman kasvatinomistajien panosta, sillä pelkkien jalostuseläinten testaaminen ei tuo riittävää informaatiota niiden periyttämistä ominaisuuksista.
kuva: Eero Lasorla
Mitä odotan kasvatinomistajiltani
Pennut myydään ensisijaisesti aktiivisille, mäyräkoiramaisista harrastuksista kiinnostuneille ihmisille. Vuodesta toiseen jatkuva kilpaileminen ei ole pennun saamisen edellytys, mutta selkä- ja kyynärkuvaus, luonnetesti ja jalostustarkastus ovat sellainen peruspaketti, joka onnistuu jokaiselta ilman tavoitteellista harrastamista. Selkäkuvaus on tärkeä työkalu mäyräkoirien yleisimmän sairauden eli välilevytyrän vastustamisessa. Siitä voi lukea lisää Kennelliiton sivuilta. Mäyräkoirilla esiintyy myös perinnöllistä eturaajojen kasvuhäiriötä. Sen vähentäminen rodussa edellyttää mahdollisimman monen koiran eturaajojen kuvaamista, mikä on helpointa tehdä samalla selkäkuvauksen yhteydessä. Kyynärnivelen inkongruenssista voit lukea lisää Kennelliiton sivuilta. Luonnetesti antaa tietoa luonneominaisuuksien jalostamiseen, mikä on erittäin tärkeä kehityskohde etenkin pienoismäyräkoirien kohdalla, mutta myös normaalikokoiset tarvitsevat testausta, jotta luonteet voidaan säilyttää hyvinä. Lisätietoa luonnetestistä löytyy Suomen Mäyräkoiraliiton sivuilta. Jalostustarkastus taas antaa kasvattajalle ja rotujärjestölle paljon näyttelyä enemmän informaatiota koiran rakenteesta ja siihen osallistuminen on huomattavasti näyttelyä helpompaa ja miellyttävämpää kilpailullisen elementin puuttuessa.
T.Pernille
Millaista elämä mäyräkoiran kanssa on?
Rotumääritelmä on ideaali, johon pyritään. Se, että mäyräkoira on maan alla ja päällä tapahtuvaa metsästystä varten kehitetty metsästyskoira, näkyy sen kaikessa tekemisessä aina ja kaikkialla. Riistavietti ja sen huomioiminen arkielämässä on oleellista. Mäyräkoiraa ei pidetä irti aitaamattomalla alueella muutoin kuin metsästystarkoituksessa, sillä se karkaa riistan hajujen perään ja silloin korvat ovat vain koristeena. Metsästyskauden ulkopuolella tai jos muuten ei ole mahdollisuutta kaikkein rodunuomaisimpaan toimintaan, on mäyräkoiralle hyvä antaa mahdollisuuksia purkaa jollain tapaa viettejään esimerkiksi harjoitusjälkien avulla. Moni mäyräkoira myös kaivaa maata mielellään ja joskus mäyräkoira kaivaa itsensä myös aitauksen ali. Useimmat mäyräkoirat ovat energisiä ja liikkuvat mielellään, jolloin omistajan on syytä huolehtia runsaasta ja monipuolisesta liikunnasta vaihtelevassa maastossa sekä riittävästä aktivoinnista. Hajuaistin käyttäminen on mäyräkoiralle luontaista ja mieluisaa, joten mikäli harrastuksiksi ei valikoidu jäljestys tms. rodunomainen harrastus, voi kotioloissa harrastaa muuten eri tavoin hajuaistia aktivoivia toimintoja. Mäyräkoirilla on myös voimakas tarve käyttää leukojaan ja lihaksiaan pureskeluun ja repimiseen. Etenkin pentuna pedit ja kaikki lelut saavat kyytiä ja leikistä syntyvä silppu myös mielellään syödään. Suolitukokset ja siitä seuraavat vierasesineleikkaukset ovatkin mäyräkoirilla tavallisia.
Mäyräkoira on käyttötarkoituksestaan johtuen kaikissa toimissaan itsenäinen ja periksiantamaton, joten se vaatii erityistä johdonmukaisuutta ja jämäkkyyttä kaikessa koulutuksessa pikkupennusta alkaen. Miniversiot ovat hieman taipuvaisempia ihmisen tahtoon ja vähäisempien metsästysominaisuuksiensa vuoksi hieman vähemmän toiminnantarmoisia. Tämän takia en suosittele normaalikokoisia ensimmäiseksi koiraksi ainakaan ilman vahvaa koirakokemusta.
T. Petrina
Suurin osa lyhytkarvaisista normaalikokoisista mäyräkoirista on ihmisten suhteen sosiaalisia ja avoimia, mutta pidättyväisyyttä (ei pidä vieraista ihmisistä) esiintyy jonkin verran. Rodussa saattaa esiintyä tietynlaista terävyyttä, joka voi ilmentyä esimerkiksi reviirin puolustamisena ja resurssikiistoina (luut, lelut, makuupaikka jne.). Mäyräkoirat eivät tunnetusti pidä vieraista koirista eivätkä urokset tule aina toimeen tuttujenkaan urosten kanssa. Tämän vuoksi kehotan aina toisesta uroskoirasta haaveilevia ottamaan huomioon sen mahdollisuuden, että nuoremman varttuessa aikuiseksi toisesta voi joutua luopumaan. Lyhytkarvaisilla pienoismäyräkoirilla pidättyväisyys on valitettavasti yleisempää ja rodussa esiintyy myös yleistä arkuutta ja pelokkuutta. Pienoisversioissa urokset sietävät toisiaan paremmin, mutta vieraille koirille haukutaan ehkä vieläkin hanakammin. Yleistä aggressiotaipumusta, joka voi kohdistua myös ihmisiin, tavataan myös. Juuri näiden rodussa esiintyvien laajojen luonneongelmien vuoksi pidän mahdollisimman monen yksilön luonnetestaamista rodun kannalta erittäin tärkeänä sekä tietysti perusteellista sosiaalistamista pienestä pitäen. Lisää tietoa rodusta, eri harrastuslajeista ja mäyräkoirien yleisimmistä sairauksista löydät Suomen Mäyräkoiraliiton sivuilta. Koiran hankkimisessa yleisesti löytyy neuvoja Kennelliiton sivustolta.
Keski-Maan Kanerva "Taimi"